SB Kauhajoki

Valmentajan nurkkauksessa käydään kolumnien muodossa läpi kaikkea mahdollista, mikä liittyy oleellisesti salibandyyn.

”Pimeimpien tuntemusten – vihan, mielipahan, turhautumisen ja surun – käyttäminen aseena, tai vaikka yhtenä hyökkäyspelin elementtinä, on todella voimakas asia, jota ihmiset pelkäävät käyttää hyväkseen. Kun pelaajat omistavat nämä tunteet, vain taivas on rajana, koska he pystyvät käyttämään hyödyksi koko elämänkokemuksensa ja kaiken sen, mitä he ihmisenä ovat.”

Näin totesi Kobe Bryant, yksi kaikkien aikojen parhaista koripalloilijoista, hänestä tehdyssä dokumentissa ”Kobe Bryant’s Muse”. Tuossa muutamassa lauseessa hän kiteyttää sen, mikä on voittamisen ja häviämisen välinen ero.

Yksinkertaistettuna, kaikki tapahtuu pään sisällä, ja usein se henkisesti vahvempi osapuoli voittaa. Miten muuten urheiluhistorian hienoimmat tarinat, joissa altavastaaja selättää paperilla kovemman vastustajan, olisivat voineet tapahtua? Ei mitenkään.

Ja jokainen, joka ei tähän usko, voi lähteä kokeilemaan missä tahansa lajissa, tai minkä tahansa asian parissa, että millainen vaikutus sillä on, kun pystyy oikeasti käyttämään ne elämänsä vaikeimmat kokemukset hyväkseen. Allekirjoittaneella tällainen yksi vaikea tapahtuma elämässä oli rakkaan isoäidin menettäminen päättyneen kesän aikana. Ja, koska loukkaantumiset ovat oman pelaajaurani jo päättäneet, en voi lähteä kokeilemaan näitä metodeja konkreettisesti salibandykentälle, mutta voin käyttää niitä esimerkiksi valmentamisessa. Voin käyttää niitä pelaajieni motivoimiseen vaikeilla hetkillä, kuten Bryant teki mestaruutta hänen kanssaan juhlineiden joukkuekavereiden kanssa koko kauden ajan.

”Sinällään vaikeiden asioiden hyödyntäminen urheilussa – oli se sitten kilpatasolla tai harrastusmielessä – saattaa tuntua pinnalliselta, mutta loppujen lopuksi urheilussa on hyvin pitkälti kyse yhdestä oleellisesta asiasta, aivan kuten elämässä: voittamisesta.”

Voin käyttää niitä myös monessa muussa elämäntilanteessa tai vaikka esimerkiksi urheilueläkeläisten suosimassa lajissa, jota itsekin harrastan, eli golfissa. Ja olen käyttänytkin. Kun oma lyönti ei esimerkiksi suju, käyn pääni sisällä tietyllä tapaa läpi näitä elämän vaikeita tapahtumia, ja alta aikayksikön se lyönti löytyy.

Sinällään vaikeiden asioiden hyödyntäminen urheilussa – oli se sitten kilpatasolla tai harrastusmielessä – saattaa tuntua pinnalliselta, mutta loppujen lopuksi urheilussa on hyvin pitkälti kyse yhdestä oleellisesta asiasta, aivan kuten elämässä: voittamisesta. Ja, kun on tottunut koko elämänsä ajan kilpailemaan, sitä haluaa lyödä ennen kaikkea itsensä siellä kentällä, oli sitten kyseessä kauden ratkaiseva peli tai golf-harrastus.

Henkinen valmennus käsitteenä, ja nyt ei siis puhuta mistään poppamiehen keitoksista, onkin yhä enenevissä määrin nouseva trendi urheilun parissa. Kaukana ovat ne ajat, kun ongelmat ratkaistiin valmentamisessa huutamalla, vaikkakin sitä näkee edelleen valitettavan paljon. Toki myös se huutaminen voi olla tehokeino, mutta sitä on käytettävä tarkoin valituissa tilanteissa ja ennen kaikkea vain ja ainostaan joukkueen herättelemiseen siinä vaiheessa, kun mikään muu keino ei tehoa. Äänen korottamista ei siis tarvitse pelätä, mutta sitä on syytä käyttää harkiten.

Nykyajan urheilussa olisikin tärkeää ymmärtää, että kentällä ei voi välttyä virheiltä, sillä niitä virheitä tekevät ne maailman kovimpienkin joukkueiden urheilijat. Mutta yleisesti ottaen se joukkue, joka tekee näitä virheitä vähemmän, voittaa. Se, joka on vahvempi henkisesti. Se, joka osaa kääntää vaikeudet voimavaraksi.